Auringon kimallus vesiputousta vasten

[Maya]

Roquie asteli vesiputouksesta muodostuvan joen [olkoon nyt joki] varrelle. Hän kyykistyi ja katsoi peilikuvaansa järven pinnasta.
Hän näki itsensä hymyilevän. Hän heilautti vaaleat hiuksensa pois silmiltä. Samassa musta hahmo ilmestyi sen viereen ja rikkoi Roquien kuvan.
Yöntähti tallusteli rantavedessä punainen nauhansa suussaan. Roquie otti nauhan käsiinsä ja solmi sen koiran kaulaan kravaatiksi. Yöntähti ulvahti, ja Roquie nauroi sointuvalla äänellään.
Roquie nousi taas seisomaan, venytteli ja katsoi vesiputousta. Se jyrisi, kun kirkas vesi virtasi. Auringon valo loi sen päälle kullankimalteita, ja Roquiesta tuntui, ettei hän koskaan ollut nähnyt mitään kauniimpaa.

[ Joku mukaan ! ^^ ]

[Jessica]

Remika asteli paikalle keskittymättä ympäristöönsä ollenkaan ja antaen Shigerun juoksennella mielinmäärin minne tahtoi, vaikka tämän vauhtia hidastikin hiukan taistelussa saadut vammat. Remika irrotti Shigerun kaulasta piikki kaulapannan ja huomasi vasta nyt muut paikallaolijat ja huohahti äkkiä ihastuksesta nähdessään Yöntähden, se oli vasta kauniin näköinen sysimustine turkkeineen. Sitten Remika huomasi Roquien ja hymyili. ”Hei, sinulla on kaunis koira tuossa” Remika sanoi kääntäen nyt katseensa koirasta Roquieen. Remika istahti vesiputoukselta tuovan virran penkalle ja puhdisti Shigerun piikkikaulapannan. ”Hei poju, tules tänne” Remika kutsui Shigerua ja shigeru tuli hetken vitkasteltuaan Remikan luo istumaan ja leväytti kielen suustaan ja läähätti katsellen Remikaa. Remika otti kouraansa kylmää vettä ja siveli sitä Shigerun haavoille. Remika otti pari puusta tippunutta lehteä, huuhteli ne virrassa ja laittoi ne sitten Shigerun haavojen päälle että ne paranisivat nopeammin. ”Noniin, vapaa” Remika sanoi ja virnisti sudelleen joka lähti lähestymään Yöntähteä. ”Ei mene” Remika sanoi, mistä sitä tiesi minkälainen Yöntähti olisi. Shigeru katsoi hiukan pettyneesti Remikaan mutta lähti sitten haistelemaan lähiympäristöään ja jättämään omia hajumerkkejä. Remika käänsi katseensa Roquieen. ”Mikä nimesi on?” Remika kysyi kohottaen pienesti kulmiaan ja haukotellen sitten. Remika pesi kasvonsa kylmällä vedellä ja tunsi heti olonsa virkeämmäksi.

[Maya]

Roquie hymyili Remikalle, kun se kehui Yöntähteä. Roquie kiristi rakkaan ystävänsä huivin solmua. Sitten hän rapsutti sitä korvan takaa.
"Roquie. Entä sinä?" hän sanoi ja katsoi Shigerua.
"Hieno koira sinullakin. Mikä sen nimi on?" hän kysyi. Yöntähti lähti hitaasti kulkemaan ilmaa haistellen uroksen luo. Se halusi tehdä tuttavuutta.
Roquie hymyili aina vain. Hänen hiuksensa hulmahtivat pienessä tuulenvireessä. Yöntähti tutki jo Shigerua.

[Anteeksi lyhyys >< en ole kirjoitustuulella.]

[Jessica]

Remika hymyili suupielestään. "Minä olen Remika ja tuo tuossa" Remika osoitti shigerua "on shigeru, joskus varsinainen luupääsuteni" Remika kertoi na naurahti. "No mene sitten" Remika sanoi Shigerulle kun huomasi ettei Roquien koira näyttänyt mitenkään agressiiviseltä lähestyessään Shigerua. Shigeru loi kiitollisen katseen Remikaan ja riensi Yöntähteä vastaan ja alkoi melko innokkaasti haistelemaan. Remika särki veden pintaa kynnellään pyörittävällä liikkeellä ajatuksiinsa uppoutuneena. "Mikäs sinun koirasi nimi on?" Remika kysyi toiselta ja nosti sitten katseensa tähän havahduttuaan ajatuksistaan. Remika hieraisi silmäänsä johon lennähti roska ja jäi sitten kuuntelemaan vesiputouksen tasaista kohinaa, joka kuulosti musiikille. Remika huokaisi pienesti ja venytti paitaansa alaspäin, viileä tuuli oli kyllä jo melko kylmä ja ei kyllä Remikan asusteessa talven yli pärjäisi, remika päätti ommella vaikka poron nahasta itselleen jonkinmoisen liivin ja hameen tai housut, niissä ainakin pysyisi lämpimänä ja kylästä kyllä varmaan löytyisi jonkinmoinen ompelukone.

[Maya]

Roquie ajatteli. Shigeru. Kaunis nimi. Häntä hävetti vähän oman koiransa nimi, jonka hän oli keksinyt tälle ollessaan vasta ala-asteikäinen. Mutta se sopi tämän yönmustalle koiralleen. Hänen parhaista parhaimmalle ystävälleen.
"Yöntähti", Roquie sanoi ja katseli näiden kahden koiran leikkejä.
Yöntähti nuolaisi Shigerun poskea.
Roquie sulki silmänsä hymyillen. Hän oli onnellinen, että nämä koiraeläimet olivat olemassa.
Vaikka häntä sanottiinkin superälykkääksi, hän oli silti yksin. Ilman Yöntähteä Roquie olisi lopettanut päivänsä jo aikoja sitten.
Mitä sitten kun Yöntähti kuolee? Roquie lupasi itselleen, että edes siihen mennessä hänellä olisi jonkinlainen ystävä.
Ystävät olivat olleet ihmisille aina tärkeitä. Jos erakoitui, saattoi helposti tulla juopoksi. Roquie olisi antanut mitä tahansa saadakseen hyvän ystävän, jolle voisi jakaa ilot ja surut. Edes päiväksi. Yöntähti oli hyvä kuuntelija, mutta sen kanssa ei voinut keskustella järjellisesti. Roquie aukaisi taas silmänsä.

[ Tuota.. Voiko noilla koirilla/susilla pelata samalla tavalla kuin esim. Silva Densassa? Se teki pelistä mielenkiintoisemman.. ^^ Okei, se oli pelkkä ehdotus... ]

[Jessica]

<< Hm, kai voisi jotain sen tyylistä, vaikkei ehkä ihan samalla tavalla, pitänee miettiä. >>

Remika venytteli ja tuhahti sitten, kyllä elämä saattoi olla tylsää! Remika jäi katselemaan veteen nyökäten Roquien sanoille ajatuksissaan. Shigeru hypähti hiukan kun Yöntähti nuolaisi tätä poskesta ja ihan kuin suden kasvoille olisi noussut virne. ’Pitääköhän hän minusta?’ Shigerun aivot raksuttivat ja tämä istahti ja katseli Yöntähteä kuonollaan pieni hymy. Shigerun häntä heilahteli puolelta toiselle verkkaisesti kun susi tutkaili Yöntähteä. Shigerun pikimusta väri herätti Shigerussa kiinnostusta ja tämä kallisti hiukan päätään. Remika oli kääntynyt katsomaan Shigerua ja Yöntähteä ja naurahti pienesti pilke silmäkulmassa. ”Shigeru on joskus parantumaton romantikko” Remika sanoi Roquielle virnistäen pienesti. ”Hm.. Nyt kun syksytuuli on oikein päässyt valloilleen alkaa olla aika kylmä. Pitäisi varmaan hankkia karhuntaljasta talvivaatteet.” Remika sanoi mietiskellen, jos he laittaisivat koiraeläimet, Shigerun ja Yöntähden saalistamaan karhun, voisivat he antaa koiraeläinten syödä karhun, mutta pitää nahan ja tehdä molemmille talvivaatteet? Remikan mielestä ajatus kuulosti järkevältä joten päätti ehdottaa sitä Roquielle. ”Mitäpä jos laittaisimme Shigerun ja Yöntähden metsästämään ison karhun, minkä ne varmasti saavat tapettua kahdestaan, annamme niitten syödä lihan jos niillä on nälkä ja pidämme taljan josta voisimme tehdä itsellemme talvivaatteet” Remika selosti ajatuksensa Roquielle ja katsoi tätä ja odotti mitä toinen sanoisi tästä ideasta, karhun taljasta tosiaan saisi lämpimät vaatekerraston syksyn talven ja kevään ajalle.

[Maya]

Yöntähti hymyili Shigerulle. Yöntähti oli aina pitänyt harmaista koirista.
Roquie mutristi huulensa pieneksi viivaksi. Hän inhosi karhuja. Ja pelkäsikin. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä, että viattomia luontokappaleita tapettiin taljojen vuoksi.
Tosin, hän ei tiennyt minkälainen talvi täällä olisi. Eikä lämpimässä karhunnahassa liikuskeleminen kovin kamalaa ollut. Kamalaa oli se, että karhukanta vähenisi taas yhdellä. Yöntähti ei ollut koskaan sitäpaitsi tappanut ketään eikä mitään. Mitä nyt pari perhosta aina silloin tällöin syönyt poskeensa, mutta perhonen oli vain pieni mustetahra isolla valkokankaalla karhun mustetahraan verrattuna.
Roquie huokaisi. Hänen ajatuksensa jakautuivat kahtia. Toinen osapuoli kannatti, toinen ei. Tosin, karhut olivat vaarallisia ja saattoivat tappaa viattomia. Kuten Yöntähden, jos hän päästäisi rakkaan koiransa karhun kimppuun ilman minkäänlaista harjoittelua.
Lopulta Roquie nyökkäsi Remikalle.
"Yöntähti ei ole koskaan ollut metsällä. Voisiko Shigeru harjoittaa sitä?" Roquie kysyi.
Yöntähti käänsi katseensa rakkaaseen emäntäänsä, kun tämä puhui tästä ja Shigerusta. Yöntähti kuunteli korvat höröllä kaikkea noiden ihmisten sanoja.

[Caren ja Aada]

((Mie tungen...Eihän haittaa??))

Widseek käveli ylhäällä, joen vierellä.Siitä pitäisi laskea jostain kohdasta vesiputous.
Niin, samassa suuren pudotusmatkan päässä vesi kohisi.Alhaalla seisoi myös kaksi tyttöä koiriensa kanssa.
Sarai katseli koiria kiinnostuneena.
Samassa se lähti kalliota pitkin alas.
Sarai meni kokomatkan hienosti niin, ettei Widseek kerennyt käskemään sitä pysähtymään.
Tämän ollessa jo alhaalla Widseek huudahti sen perään "Sarai, paikka!".
Sarai pysähtyi salamana ja istahti siihen vähän matkan päähän muista.
Widseek laskeutui alas nopeasti ja torui koirasuttaan.
"Et saa lähteä tuolla tavoin ilman lupaa!"hän lopetti tuohon lauseeseen kun muisti että paikalla oli muitakin.
Widseek hieroi hajamieleisesti niskaansa ja sanoi sitten "Hei..Ääh..Emmehän me keskeyttäneet mitään?".

[Jessica]

<< eipä ainakaan minua haittane. >>

Remika mietiskeli, miten shigeru voisi kouluttaa yöntähteä? Yhtään järkevää metodia ei iskeytynyt Remikan tajuntaan joten tämä mutristeli huuliaan kulmat kurtussa koittaessaan miettiä. ”Kai se voisi, jos täällä olisi joku muu koiransa kanssa niin se olisi parempi, katsos kun voisin lähettää Shigerun jonkun muun--” Remika selitti mutta tämän selitys loppui kun tämä näki jonkun lähestyvän. ”Shigeru, tänne” Remika käski napakasti ja Shigeru tuli omistajansa luo ja liukui makaamaan tämän viereen katsellen välillä Remikaa hiukan ihmettelevästi. ”Et sinä keskeyttänyt” Remika sanoi hiukan ujosti, nyt oli saapunut se kolmas osapuoli jota oli tarvittu, mutta haluaisikohan tämä antaa koiransa osalliseksi karhun kaatamiseen? ”Niin niin, että lähettäisin shigerun toisen koiraeläimen kanssa karhua kohti ja sinä voisit sitten lähettää Yöntähden kun toiset koirat näyttäisivät mallia.” Remika selosti loppuun Roquielle ja katsoi tätä odottavaisesti, kunnes käänsi katseensa Widseekiin. ”Hei, osaako koirasi kaataa karhuja jos sillä olisi apuna joku toinen koira tai kaksi?” Remika sanoi ja meni suoraan asiaan, kyllä varmaan karhun taljasta saisi kolmannellekin osapuolelle jonkinmoisia syksy-/talviasuja. ”Siis kun meillä olisi nyt..” - Remika katsahti Roquieen – ”sellainen suunnitelma että laittaisimme koirat kaatamaan karhun, siitä saisi hyvästi lihaa ja taljasta saisi kolmellekin henkilölle jotain talveksi, olen kuullut että täällä on todella kylmää talvella” Remika selvensi hiukan suunnitelmaa. Remika katseli toisen koiraa, se näytti hiukan väsyneelle, tiedä miksi sitten, ehkä se oli juuri ollut ottelussa? Jaksaisikohan koira nyt kaataa karhua kahden toisen avustuksella? Koira näytti ainakin vahvalle. Remika kohotti katseensa koirasta odottaen mielipiteitä.

[Caren ja Aada]

Widseek katsoi virnistäen ujostelevaa tyttöä.
Hän kuunteli Remikan suunnitelmaa yhä suu virneessä.
"Tokihan se osaa mutta jaksamisesta en tosin tiedä.Sarai oli äsken nimittäin juuri ottelussa..."Widseek kertoi hieman murheellisesti.Hänellä oli nälkä ja Saraikin varmaan tahtoisi päästä kaatamaan karhua.
Kyllä minä jaksan..Sarai mietti hieman väsyneenä kuitenkin.
Sen selässä oli muutama ikävä haava ja muutenkin Sarai oli mustelmilla.
Silti Sarai tahtoi auttaa muita ja kaataa karhun.Se tökkäsi isäntänsä jalkaa ja katsoi tätä suoraan silmiin ja haukahti..Kuin sanoakseen että se jaksaa kaataa karhun.
Niin..Nuo koirathan auttavat...Ehkäpä...Ei!Ei Sarai jaksa..Se voi loukkaantua vielä pahemmin!Widseek mietti tuskissaan.Tokihan se halusi päästää koirasutensa pitkästä aikaa karhua kaatamaan.Se pitikin siitä.
"Sarai, sinä et millään voi jaksaa..Dapper teki sinulle pahoja haavoja.."Widseek sanoi päättäväisesti mutta Sarai tuijotti suoraan tätä silmiin ja melkein kuin kaksi liekkiä olisi palanut Sarain silmissä.Se halusi todella yrittää.
"Sarai..Et sinä voi..."Widseek ennätti sanomaan mutta samassa kamala 'karjaisu' kantautui metsästä.Hän käännähti hermostuneesti suuntaan josta karjaisu oli kuulunut.
"Karhu!"Widseek huudahti ehkä hieman peloissaan mutta se ei hänestä näkynyt päälleppäin.
Suuri mustakarhu asteli heitä kohti, ilmeisestikkin vihaisena.
Tämä on tilaisuuteni...Sarai ajatteli ja hyppäsi komean loikan kohti karhua.
Sarai..Se..Se on erilainen..Se on rohkea!Se haluaa auttaa minua ja muita..Se todella luottaa ja välittää minusta..Widseekin päässä pyöri.
"Sarai älä!Se on liian suuri!Me emme voi voittaa sitä kolmen koiran kanssa!"Widseek huusi.Karhu oli todellakin liian suuri...Se oli paljon suurempi kuin normaalisti..Se oli oikeastaan kuin musta jättikarhu.."Sarai, minä luotan sinuun.."Widseek sanoi hiljaa ja puristi koirasutensa korua kädessään.Ja siinä samassa Sarai hyppäsi suden niskaan.
Karhu ravisti väsyneen ja haavoittuneen Sarain helposti pois.
"Sarai lopeta!Älä ole hullu!"Widseek huusi vielä ja puristi yhä lujempaa korua.
Sarain silmissä paloi kaksi liekkiä..Se oli voiton tahto, viha ja rakkaus..Rakkaus isäntäänsä kohtaan..He kuolisivat kaikki jos Sarai ei onnistuisi..Muiden koirien pitäisi auttaa sitä.
"Sarai!Ota koppi!"Widseek huusi ja heitti korun Saraita kohti.Koirasusi hyppäsi ja nappasi korun ketterästi leukojensa väliin.
Se heitti korun itse ilmaan ja pujotti sen kaulaansa.
"Sarai!Minä luotan sinuun!"Widseek huusi nyt lujempaa.Sarai kääntyi isäntäänsä päin.Sen silmissä paloi yhä sama liekki..