Miettimässä

[cleme]

Oli ilta. Aurinko oli juuri laskemassa ja koko piha kylvi keltaisissa väreissä. Nat istui talonsa portailla tyhjyyteen tuijottaen. Pojan silmissä oli mietteliäs ilme, Nat puri huuliaan. Whit makasi kuistilla Natin takana. Koiran haavat olivat parantuneet, mutta muuten koira vaikutti omituiselta. Se ei syönyt juuri mitään ja vaikutti jotenkin masentuneelta. Nat kirosi mielessään sitä päivää, milloin oli ollut niin innoissaan ottelusta. Sen ottelun jälkeen Whitistä nimittäin oli tuollainen tullut. Nat vilkaisi takanaan makaavaa koiraa, mutta käänsi katseensa nopeasti pois. Nat ei kestänyt katsoa koiraansa kun se oli tuollainen. 'Se on sinun oma syysi. Mitäs et kouluttanut Whitiä kunnolla.' ääni Natin päässä sanoi. Poika hautasi kasvonsa käsiinsä. Nat ei siis syyttänyt Shigerua tai Remikaa, miksi olisi syyttänytkään? Mutta syyttikö Remika Natia? Whit olisi voinut tehdä Shigerulle pahoja vammoja, jos vain olisi ehtinyt.
Whit oli ollut ottelun jälkeen ihan omituinen. Ensin se vain nukkui. Nat oli luullut että se johtui haavoista, mutta nyt haavat olivat parantuneet ja Whit oli edelleen outo. Se ei reagoinut Natiin enää juuri mitenkään, nukkui vain ja joskus söi. Ihan kuin koiran elämänilo olisi hävinnyt. Mutta miksi se oli tuollainen? Nat ei keksinyt syytä. Poika sätti itseään ja hoivasi koiraansa. Muuta hän ei enää tehnyt. Tuttujakaan hän ei ollut ehtinyt tavata. Mielellään Nat olisi jutellut jonkun kanssa, vaikka Remikan, mutta Natista tuntui että tyttö vältteli häntä. Remikahan asui ihan lähellä, mutta ottelun jälkeen Nat ei ollut Remikaa nähnyt lainkaan. Eikai Remika nyt kuitenkaan Natia välttelisi, poika kuvitteli vain. Kai.


/ Pieni aikaharppaus ;D Joku mukaan. /

[Taima]

((Tulen!))

Aza ja Dapper laahautuivat kotiinsa.Dapper oli juuri hävinnyt ottelun ja sen otsassa oli muutama syvä haava.Aza puhdisti ensitöikseen Dapperin haavat ja sitten hän lupauksensa mukaisesti paistoi pekonia rakkaalle sudelleen. "Dapper,tulehan! Täällä on namia!" Aza huhuili sudelleen,mutta Dapperia ei näkynyt mailla eikä halmeilla.Aza käveli reippaasti olohuoneeseen,jossa Dapper makasi tiukalla kerällä korissaan.Se ei tehnyt elettäkään siirtyakseen keittiöön. "Jos et kerta viitsi liikuttaa takapuoltasi ruoan luokse,niin ruoka siirretään sinun luoksesi." Aza ilmoitti ja toi pekonin Dapperin eteen. "Herra on hyvä ja pistää poskeensa." Aza sanoi,mutta Dapper vain urahti.Niinpä Aza heitti pekonit roskiin.
Dapper ei osoittanut tokenemisen merkkejä pitkään aikaan.Siitä oli tullut säikky ja laiska,aivan päinvastainen kuin ennen ottelua.Dapperin itsetunto oli nollassa,eikä se enää kuin nirppinyt ruokaansa ja nukkui.Ulkona se kävi tekemässä tarpeensa ja pinkoi sitten sisälle.Aza oli aivan toivoton ja hän lähti kävelemään kylän halki,katse maassa.

[cleme]

Nat kyyhötti portailla, tuijottaen lasittuneella katseellaan pensaita. Poika ei kuitenkaan tuntunut näkevän mitään, kasvoilla oli mietteliäs ja huolestunut ilme. Ilme ei siis ollut muuttunut illan aikana juuri lainkaan. Välillä Whit saattoi päästää pieniä unisia ääniä, mutta muuten koira vaikutti melkein kuolleelta, ei ollenkaan siltä samalta koiralta mitä se oli ollut vähän aikaa sitten.
Kohta Nat oli kuulevinaan askelia tieltä päin ja kohotti katseensa. Oliko siellä Aza? Ainakin siltä tuo kävelevä tyttö vaikutti. Nat nousi ylös hiukan piristyneenä ja käveli pihansa portille. Kyllä, se oli Aza. "Hei!" Nat huikkasi tytölle ja virnisti. Huoli painoi yhä Natin mieltä, mutta poika yritti olla ajattelematta sitä.

[Taima]

"Ai,terve!" Aza huikkasi Natille takaisin.Hän käveli pojan luokse. "No,mits sinulle kuuluu?" Aza kysäisi pirteällä äänellään,joka oli nyt vain teeskentelyä.Hän kääntyi katsomaan talolleen päin,mutta Dapper ei näyttänyt tulevan ulos.Aza huokasi ja pyöritteli päätään.Aza avasi hiuksensa,mitä hän ei yleensä tehnyt ja pöyhäisi punaisia hiuksiaan.Hän avasi saparonsa vain kun oli huolissaan."Voi elämä..." Aza huokasi.Hän oli toivoton:miten Dapperille saisi itseluottamuksen takasin?Azan silmissä ei ollut sitä normaalia iloista kiiltoa,vaan ne olivat sumeat ja väsyneet.

[cleme]

"Ihan hyvää.." Nat sanoi Azalle, muttei kuulostanut aivan vakuuttavalta. "Entä sinulle?" Poika kysyi, nyt äänessä oli hieman huolta. Aza näytti jotenkin apealta. Eihän Nat ollut viimeksi kerennyt tyttöön kunnolla edes tutustua, mutta oli hän silloin vaikuttanut iloisemmalta. Nat vilkaisi taakseen portaille, missä Whit nukkui. Paha juttu, se ei ollut tullut tervehtimään edes Azaa. Yleensä narttu oli heti portilla haukkumassa, jos kuuli askelia jostain. Ja kyllä se aina ennen oli tervehtinyt kaikkia. Nat alkoi huolestua yhä enemmän. "Whit ei ole oikein kunnossa.." Nat sanoi kohta hiljaisella äänellä. Miksi poika sen Azalle sanoi? Nathan oli päättänyt olla huolestuttamasta muita, jos muut nyt edes viitsisivät huolehtia Whitin takia. Mutta jotenkin Natista tuntui vähän paremmalta, kun hän oli tuon sanonut. "Se on jotenkin masentunut. Siitä tuli tuollainen ottelun jälkeen.." Nat jatkoi ja nojasi porttiinsa. Vasta nyt poika huomasi, ettei ollut kutsunut Azaa edes sisälle. No se sai nyt odottaa, voisivathan he puhua tässäkin. Sitäpaitsi talossa oli jotenkin masentavaa, kun Whit ei häärinyt siellä.

[Taima]

"Ai..." Aza sanoi hiukan hajamielisesti."Minulla taas Dapper on kadottanut itseluottamuksensa kun hävisimme ottelun." hän kertoi ja pudisti päätään."Tämä on mahdotonta." hän huokasi,mutta sanoi sen pikemminkin itselleen kuin Natille."Saanko tulla sinne portin sisäpuolelle?" Aza kysyi.Hänestä oli typerää norkoilla toisella puolella.

[cleme]

Nat katsoi Azaa hieman kummastuneena. Oliko Azankin koira masentunut ottelun takia? Otteluista ei tosiaan taitanut olla muuta kuin harmia. Nat puri hampaansa yhteen ja pojan kalpeat kasvot vääntyivät hetkeksi suuttuneeseen irvistykseen. Jos Nat ei olisi tahtonut otella, olisi Whit vielä kunnossa. Nat syytti itseään tuhannen kerran, pieksi itseään sisältä päin. Nat oli ansainnut tämän, Whitin piti kärsiä Natin typeryyksien takia. Kohta Nat kuitenkin havahtui Azan sanoihin ja hymyili nolostuen. "Tule toki, olin epäkohtelias." Nat sanoi ja avasi portin nopeasti.
Whit nosti hivenen päätään, kun kuuli portin narahtavan. Vieras, niitä koira ei ollutkaan nähnyt aikoihin. Koiran häntä hielahti hieman, mutta sitten se ummisti jälleen silmänsä laskien päänsä alas.

[Taima]

Aza astui sisään portista."Ei,minähän se olin epäkohtelias."hän pahoitteli pyyntöään.Aza ehti nähdä valkoisen Whitin nostavaan päätään."Voinko mennä katsomaan?" hän kysyi Natilta ja osoitti Whitiä.Vastausta odottamatta hän käveli koiran luo ja ojensi varovasti kätensä. "Anteeksi taas epäkohteliaisuuteni!" hän kääntyi Natin puoleen pahoitellen.Sitten hän katsoi valkoisen koiran reaktiota.Haukkaisiko se hänen käteensä kiinni? Aza ei uskonut sitö tuosta löhöävästä karvakasasta.'Toivottavasti olen oikeassa...' hän mietti katsellen Whitiä.

[cleme]

/ Sori ku kesti :B /

Nat virnisti pienesti, hivenen hämmentyneenä. Azan anteeksipyytelyt nolottivat poikaa jostain syystä. "Toki." Nat vastasi Azan kysymykseen hiljaa. Miten Whit reagoisi vieraaseen? Ja taas anteeksipyytelyitä, Nat ei tiennyt mitä sanoa, joten ei sanonut mitään. Poika käveli tytön ja koiransa luokse, katsoen Whitiä tarkasti. Osaisikohan Aza neuvoa, mitä tehdä masentuneen koiran kanssa? Toivottavasti.

Whit nosti silmäluomiaan ja katsoi lähestyvää tyttöä välinpitämättömän oloisena. Kun tyttö ojensi kättään, katsoi koira sitä epäröiden. Mitä kädelle pitäisi tehdä? Samassa koira muisti ja lipaisi kättä kevyesti. Sen tehtyään narttu ummisti silmänsä jälleen. Tervehtimiset oli hoidettu, nyt se sai taas nukkua.

[Taima]

Aza oli iloinen,että Whit edes jaksoi nuolaista sen kättä.Sitten hän mietti hetken.'Auttaisikohan koiraseura?' hän pohdiskeli.Aza kääntyi kannoillaan ja käveli sanaa sanomatta taloonsa.Kohta hän tuli takaisin Dapper nahkahihnan päässä. "Auttaisikohan toinen koira masennukseen?" hän kysäisi Natilta ja vilkaisi omaa suttaan,joka oli lysähtänyt hänen taakseen makuulteen.Aza raahasi Dapperin Natin pihalle.Dapper nosti päätään,kun huomasi olevansa uudessa paikassa.Se haistoi toisen koiraeläimen ja nousi istumaan kyräillen ympäriinsä.Kun se huomasi Whitin,se tyytyi tuijottamaan sitä silmä kovana ja päästämään pienen murahduksen.Aza oli toivoton.