Oma kylä kullan kallis

[Jessica]

Remika heräsi kun verhojen takaa pilkotti harmaa päivä ja huohahti, tästäkin varmaan tulisi vähän sateinen päivä, tai siltä ainakin näytti. Remika makaili hetken sängyssään ja katseli nukkuvaa Shigerua jonka korvat nytkähtelivät välillä. Remika hymyili ja nousi niin hiljaa kun pystyi. Shigeru nosti heti päätään ja katsoi suden silmillään Remikaa kuin kysyen minne tämä oli menossa. Remika nosti sormen huulilleen. ”Otan vain aamupalaa, shh” Remika sanoi ja hiippaili keittiöön ja katseli kaappeihin. ”mmh” Remika mumisi ja nosti kaapista hapankorppuja ja jotain voin tyylistä. Remika voiteli hapankorput ja rouskutteli niitä itsekseen tuijotellen samalla ulos ikkunasta. Syötyään Remika joi pikaisen hörmyn maitoa ja meni sitten pukemaan päälle haukotellen ja venytellen sitten. ”Noniin Shigeru, eiköhän käydä ulkona” Remika sanoi ja Shigeru ponkaisi pystyyn nahkakoristaan ja oli heti Remikan vierellä valmiina lähtemään. Remika naurahti sudelleen ja avasi oven. Shigeru rynnisti Remikan luvalla ulos ovesta haistelemaan ja jättämään omia tuoreita merkkauksiaan paikalle. Remika asteli ulos ja sulki oven perässään katsahtaen Azan ja Natin taloihin joissa kummassakaan ei ollut valoa. ’Ehkä he eivät ole heränneet vielä, en kyllä kehtaa mennä herättämään heitä.’ Remika ajatteli ja meni Shigerun perään ja katseli kuinka susi ravisteli turkistaan unen ja haukotteli lähtien sitten etsimään syötävää. Remika kiipesi ruohikon reunalle joka kohosi kylän ympärille ja istui siihen pitäen Shigerua kuitenkin koko ajan näkökentässään.

Shigeru laukkasi ruohikossa ja hiljensi sitten vauhtiaan mennen vähän kyyryyn. Shigeru näki linnun ja hiipi eteenpäin silmät kiinni linnussa. Shigeru ponnisti ja hyppäsi mutta vähän liian myöhään, lintu rääkäisi ja ampaisi ilmaan ja shigerun valkoiset ja kiiltävät terävät hampaat välkähtivät ja louskahtivat tyhjää ilmassa. Shigeru huomasi että yhden linnun lähtö oli säikäyttänyt puissa olevat linnut joten Shigeru päättikin luovuttaa.

[Taima]

((Ohittelenpa taas xDDD ))

Aza heräsi harmaaseen aamun.Hän huomasi nukkuneensa vaatteet päällä,mutta ei välittänyt siitä.Aza avasi saparot ja harjasi hiuksensa.Sitten hän raahautui keittiöön Dapper kannoillaan.Dapper läähätti Azan jalan juuressa kun tämä laittoi aamupalaksi itselleen paahtoleipää.Sitten Aza otti jääkaapista maidon ja kaatoi sitä lasiin.Hän istui suuren ruokapöydän ääreen ja mussutti paahtoleipää katsellen samalla ikkunasta ulos ankeaa säätä.Kun Aza oli mutustanut aamupalan,hän laittoi Dapperillekkin aamupalaa.Onnekseen hän löysi koiranruokapurkin ja kaatoi koko purkillisen Dapperin kuppiin.Dapper nyrpisti nenäänsä mutta kävi sitten ahnaasti ruuan kimppuun.Aamupalan jälkeen Aza lähti kävelemään ulos Dapperin kanssa.Ruohikolle päästyään Aza kaivoi esiin harjan ja harjasi vastaan pyristelevän sutensa.Kun Dapper oli saatu harjattua,niin Aza huomasi Remikan ja Shigerun. "Huomenta!" Aza huikkasi,mutta kun Dapper väläytti hampaitaan,niin Aza katsoi parhaaksi poistua.

*poistun,mutta I'll be back*

[Jessica]

<< Oletko nukahtanut Cleme, vai unohditko muutenvaan tämän ropen? ;D >>

Shigeru jolkotti susimaiseen tyyliinsä Remikan luo tämän kutsuessa tätä ja läähätti pilke silmässään. ”Hassu poika” Remika sanoi naurahtaen ja rapsutti sutta. Remika käänsi päätään ja huomasi Azan ja Dapperin. ”Huomenta vain!” Remika kerkesi huudahtaa ennen kuin Aza jo häipyikin Dapperin kanssa pois. Remika katsahti parivaljakon perään, kohotti hiukan kulmiaan ja kääntyi sitten taas Shigerun puoleen, nappasi maasta kepin ja heitti sen niin pitkälle kuin pystyi, ja pitkälle se lensikin. ”Nouda!” Remika huudahti kannustavasti Shigerulle ja susi ampaisi kepin lentosuuntaan. Shigeru saapui kepin lähelle ja haisteli tietään sitä kohti autuaan tietämättömänä siitä että Remika oli noussut ja kipaissut puun taakse piiloon. Shigeru löysi kepin ja nappasi sen suuhun voitonriemuisen näköisenä ja kääntyi kohti paikkaa missä Remika ainakin äsken oli ollut ja jäi toljottamaan, keppi tippui hämmentyneen suden suusta. Shigeru jätti kepin siihen ja riensi haistelemaan omistajansa perään. Remika oli tehnyt tahallaan jalkojaan laahaten monia hajujälkiä ristiin ja rastiin ja Shigeru kulki niitä pitkin tietämättä mihin suuntaan menisi kun pysähtyi aina ristin muotoisen hajukuvion keskikohtaan jossa Remika oli istunut. Shigeru istahti siihen ja katsoi kummastuneena ympärilleen. ”Shigeruu..” Remika kuiskasi kiusoittelevasti oksien seasta ja piiloutui sitten taas. Shigerun korvat ampaisivat hiukan takakenosta pystyyn ja tämän kuonolle tuli valpas ilme ja tämä käänsi päänsä kohti äänen lähtökohtaa ja juoksi suoraan puulle ja äkkäsi omistajansa. ”Hyvä poika shigeru, hieeno!” Remika kehui ja juoksi shigerun kanssa niityllä vähän aikaa kunnes heitti sille taas kepin ja jäi tällä kertaa paikalleen odottamaan että Shigeru toisi kepin takaisin. Shigeru haki kepin ja alkoi järsiä sitä. ”Shigeru mennään” Remika sanoi ja päätteli että kello olisi jo yli kahdeksan ja riensi kohti Natin taloa ja koputti napakasti. Shigeru tuli omaa vauhtiaan merkaten aina välillä kylän pusikoihin ja pysähtyen sitten Remikan taakse. ’Toivottavasti en herätä häntä..’ Remika ajatteli ja odotti että joku tulisi avaamaan oven.

[cleme]

/ Sori, unohin tän :'D /

Nat koisasi sängyssään suu auki, tyyny lattialle tippuneena ja peitto mytyssä jaloissa. Nat oli levoton nukkuja. Aurinko kurkisteli verhojen takaa ja kutitti Natin nenää. "Ömrh." Nat murahti ja kiskoi tyynyn lattialta laittaen sen silmiensä päälle. Eikö täällä saanut nukkuakkaan rauhassa? Perhanan aurinko, kun nousi niin aikaisin. Kohta Nat oli taas täydessä unessa. Whit istui nurkassa hieman tuskaisen näköisenä, sen pitäisi päästä asioilleen pihalle, mutta kokemuksesta se tiesi, ettei isäntää kannattanut herättää aikaisin aamulla. No Whit oli tottunut, kyllä se voisi pidätellä vielä jonkun aikaa.

Pian ovelta kuului napakka koputus ja Whit heilautti korviaan toiveikkaana. Nat puolestaan päästi taas suustaan epäselvän murahduksen ja nousi ylös sängystä. Pojan pitkät vaaleat hiukset olivat sekaisin ja silmät vielä unesta pökkeröiset. "Tullaan!" Nat karjaisi äreänä ja lähti lompsimaan kohti ovea, napattuaan ensin puolialastoman ruumiinsa peitoksi aamutakin. Turhaa oli kai mainitakkaan, että Nat oli aamuäreä? Whit seurasi isäntäänsä häntä heiluen ja heti kun ovi naksahti aukenemisen merkiksi, rynnisti koira ulos kohti lähimpiä puskia. "Mitä?" Nat kysyi Remikalta, ei-niin-kohteliaasti. Turhaa oli aamuisen Natin kohdattuaan toivoa kuulevansa aamutervehdyksiä, saati ystävällisiä sanoja. Poika siristeli silmiään kirkkaassa auringonvalossa ja yritti katsoa Remikaa mahdollisimman äkäisenä. Oppisi tyttö ainakin olemaan herättämättä Natia näin aikaisin. Kellonaikaa Nat ei edes tiennyt, mutta ennen kahtatoista Nat ei vapaaehtoisesti herännyt.

[Jessica]

Remika kuuli murahduksen ja kohotti kulmaansa luoden kasvoilleen hiukan säälivän ilmeen, Nat oli ilmeisesti aamu-uninen. Sisältä kuului huudahdus ”tullaan” ja Remika astui taaksepäin ja seisoi odottamassa. Remika häkeltyi hiukan kun Nat ilmestyi ovelle puolialastomana. ”Öh..” Remika sanoi ja virnisti hiukan nolona Natille, nyt tämä vasta tajusi että Remikalla ei ollut oikeasti kauheasti syytä käydä herättämässä Natia. ”No, herätys aamu-uninen, tule jo” Remika sanoi pirteästi, räpäytti silmiään, hymyili suloisesti ja marssi kauemmas ovesta itsetietoinen ilme naamallaan ja Shigerukin marssi tämän vierellä kuin olisi maan omistanut. ”Tule jo” Remika kääntyi, nauroi ja hymyili sitten pojalle joka näytti melko söpölle ollessaan noin äreä ja sotkutukka sopi hänelle mainiosti. Remika meni omaan majaansa ja haki sieltä lämmintä paahtoleipää jonka oli jo voidellut, kinkkua ja tomaattia päällä. Remika laittoi ne tarjottimelle ja vei herkut kohti Natin taloa ja tuli keittiöön jossa pöytä oli. ”Tässäpä leipiä sinulle, usko pois, ne ovat hyviä” Remika sanoi virnistäen ja otti omansa ja söi sitä hiljaa hymyillen maistuvaa leipää ja sulki välillä silmänsä nauttien mausta. Shigeru makoili pöydän alla tönäisten välillä kerjäävästi Remikan jalkaa.

[cleme]

Nat katsoi Remikaa äreänä. Miten joku saattoikaan olla noin pirteä tähän aikaan vuorokaudesta? Kiukku kuitenkin melkein häipyi Remikan hymyillessä ja yrittäessä houkutella Natia pihalle tai jonnekkin. "Hmph.. Käyn pukemassa vaatteet." Nat sanoi ja häipyi huoneeseensa pukeutumaan. Oven poika jätti kuitenkin auki, jos Remika tahtoi tulla sisälle. Siis ulko-oven, makuuhuoneeseensa Nat ei millään ilveellä tyttöä olisi päästänyt. Vasta huoneessa Nat tajusi, ettei pojalla ollut muita vaatteita kuin ne, mitkä hänellä oli eilenkin ollut päällä. Kaapista kuitenkin ihme ja kyllä löytyi vaatteita. Nat puki päälleen mustan t-paidan, joka tosin oli liian iso, sekä shortsit, joiden lahkeet roikkuivat polvien alapuolella. Vaatteet päällä Nat ilmestyi keittiöön haukotellen. Haukotus kuitenkin loppui kesken kaiken, Natin huomatessa pöydällä olevat ruuat. "Aamiaista!" Nat huudahti innoissaan ja loikkasi pöydän ääreen. Pian Natin mahaan oli uponnut jo kaksi leipää. Nat katsoi kerjäävästi viimeistä leipäpalaa ja sitten Remikaa. Aikoiko tyttö syödä itse viimeisen? Oli pitkä aika siitä, kun Nat oli saanut heti herättyään valmiiksi tehdyn aamiaisen ja pojan äreys oli kuin pois pyyhkäisty. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, tosiaan. Kohta eteisestä kuului rapinaa, kun Whitin kynnet kalahtelivat lattiaan. Hetkeä myöhemmin kylmä kuono painui Natin polvea vasten. "Tahdotko ruokaa? Tuolla on napusia." Nat sanoi koiralleen ja osoitti kippoa. "Hähä, minullapa on parempaa!" Poika ei malttanut olla kerskailematta ja näytti koiralleen kieltä. Whit puolestaan läimäisi Natin jalkaa omalla tassullaan. Se oli huomannut Natin äänestä leikkisän sävyn. Pian koira ja poika painivat jo lattialla niin, että matot menivät ryttyyn.

[Jessica]

<< Käyhhän kahtoon tärkeää -osio. ^.^ >>

Remika hymyili pojalle. ”Syö pois vain” Remika sanoi ja oli oikeastaan iloinen että tämän murkinat upposivat poikaan, tämän ilme oli melkoisen kerjäävä kun tämä katsoi Remikaa viimeisen leivän toivossa ja Remika oli pakko naurahtaa. ”Käyn antamassa Shigerulle ruokaa” Remika sanoi, naurahti ja käveli ovesta ulos keikutellen lanteitaan pienesti. ”Shigeru” Remika sanoi ja pyysi sitä istumaan. Shigeru istui kuuliaisesti ja katsoi anelevasti Remikan kädessä olevaa ruokakippoa. ”Odota!” Remika sanoi topakasti laskiessaan kupin maahan. Shigerun katse kohdistui kuppiin ja tämä jännitti lihaksiaan valmiina ampaisemaan ruoan kimppuun. ”Odota..” Remika kiusasi Shigerua. ”Saa ottaa!” Remika sanoi nopeasti ja susi syöksähti koko painollaan kohti ruokakuppiaan ja söi kohta ahnaasti ruokaansa. Remika jätti suden syömään ja käveli talojen välistä kohti Natin taloa ja asteli sisään. Poika ja koira painivat lattialla ja näky sai Remikan hymyilemään, Nat totisesti taisi rakastaa koiraansa, sama päti kyllä ihan yhtä hyvin Remikaan ja Shigeruunkin. Remika istahti mukavaan tuoliin. ”Sinulle taisi ruoka maistuakin” Remika naurahti pojalle ja katsoi tätä pää hiukan kallellaan. Kuului rapinaa ja Shigeru astui ovesta sisään kynnet lattiaa vasten rapisten ja istahti Remikan tuolin vierelle nuoleskellen huuliaan tyytyväisen näköisenä. ”Taisi sinullekkin ruoka kelvata, poika!” Remika sanoi ja höyhensi Shigerun päälakea jättäen karvat siitä kohtaan pystyyn. Remika naurahti ja silitti ne taas tasaisiksi kääntäen katseensa sitten poikaan. Shigeru seurasi Remikan katsetta mutta suden naamalle tuli tylsistynyt ilme kun huomasi sen kohteen joten Shigeru nousi ja käveli nopeasti ulos ovesta merkkailemaan taas pusikoita, siellä oli joku käynyt tuomassa uutisiaan ja Shigeru haisteli tarkoin puut ja pensaat kylän sisäpuolella mennen sitten Remikan ja shigerun taloon nuolemaan kupistaan viimeisetkin jäänteet, sitten koska ei ollut muutakaan tekemistä Shigeru tepasteli taas takaisin Natin taloon ja lipaisi huuliaan tyytyväisenä, kovinkin näyttävästi Whitin edessä.

[cleme]

Pian Whit näytti kyllästyvän painiin ja käveli ruokakupilleen välittämättä Natin tappeluyrityksistä. Noita kahta katsoessaan ei aina tinnyt kumpi niistä oli se järkevämpi. Nat nousi nauraen ylös lattialta kipusi keittiön tuolille istumaan. Haa, leipä! Poika nappasi viimeisen leivän salamannopeasti lautaselta ja salamannopeasti se myös katosi pojan sisuksiin. "Kyllä kelpasi." Nat sanoi Remikalle leveästi hymyillen, suu vielä leipää täynnä. Natin päähän ei koskaan ollut kunnolla iskostunut hyvät ruokailutavat. Pöydällä oli leivänmurusia, jotka Nat pyyhkäisi kädellään lattialle. Eipähän ainakaan pöytä olisi likainen, lattia olikin sitten eri juttu.. Murojaan mutustava Whit nosti päätään nähdessään Shigerun. Se ei ollut vieläkään oikein tottunut tuohon puolivilliin serkkuunsa, joka omasi vielä melko röyhkeät käytstavat. Tuossa se nyt napitti Whitiä, koiran omassa talossa ja omassa keittiössä. Narttu ei oikein tiennyt pitikö Shigerua pelätä vai palvoa. Ei ehkä kumpaakaan. Narttu suhtautui urokseen kylmän rauhallisesti, mutta ehkä hieman ylenkatseellisesti.
"Mitä aiot tehdä tänään?" Nat kysyi Remikalta juotuaan ensin lasillisen appelsiinimehua. Poika olisi mielellään tehnyt jotain hauskaa, kuten vaikka otellut Whitin kanssa Shigerua vastaan. 'Mitenköhän pitkä aika siitä on, kun olen viimeksi otellut..' Nat mietti hieman hajamielisenä.

[Jessica]

Remika istuskeli siinä tuolissa pää hiukan kallellaan kädet polvilla. Remika oli huomannut pojan hiukan ontuvat ruokatavat mutta mitäpä tuosta, ei täällä voinut olla mitään hienostoporukkaa kun oltiin kuitenkin tällaisissa oloissa. Shigeru huomasi nartun ilmeen ja kohotti kulmiaan hiukan, narttu näytti liian ylimieliseltä Shigerun makuun. Shigeru laski kulmansa ja antoi ihan-niin kuin-sinä-kiinnostaisit-minua –katseen ja katsoi sitten palvovan näköisesti Remikaa kieli ulkona läähättäen. ”No, minä meinasin itse asiassa harjoitella Shigerun kanssa, otettaisiinko ottelu niin tulisi kokemustakin siinä samalla.” Remika virnisti pojalle ja kävi rapsuttamassa Shigerua nopeasti ja palasi takaisin istumaan. ”Mene vaan ulos” Remika sanoi shigerulle joka katseli ovea ja Remikaa sitten toiveikkaana. Shigeru ikään kuin virnisti ja meni ulos tekemään tarpeitaan pusikoihin. Remika naurahti ja katsoi sitten silmät säihkyen vähän Natia ja räpäytti silmiään ja katsoi tätä taistellaan-nyt-pliis –ilmeellä joka usein oli aina saanut muut heltymään jos Remika todella halusi jotain. Tosin, Remika ei ollut mikään pilalle hemmoteltu kakara joka oli tottunut saamaan kaikkensa, se vaan joskus käytti hyväkseen tuota kykyä. Shigeru tuli ovesta takaisin sisään ja liukui makaamaan hiukan tylsistyneen näköisenä odottaen jotain toimintaa.

[cleme]

Whit näytti hivenen tympääntyneeltä, kun Shigeru loi palvovia katseita omistajaansa, muttei narttuun. Narttu päätti kostaa samalla mitalla ja asteli Natin luo painan päänsä pojan polville. Nat taputti koiransa päätä hivenen poissaolevana, se oli keskittynyt kuuntelemaan Remikaa. Whit vetäisi päänsä loukattuna pois ja asteli pihalle. Siellä Shigeru näytti tonkivan pusikoita. Whit asettui kuistin portaille makoilemaan ja nauttimaan auringosta.
Kuullessaan Remikan ehdotuksen Natin kasvoille levisi leveä hymy. "Sehän sopii! Olemmekin kaivanneet harjoittelemista." Nat sanoi naama ilosta loistaen ja loikkasi ylös. Tällä hetkellä Nat ei oikein vaikuttanut ikäiseltään, mutta mitäpä väliä sillä edes oli. Remikan ei olisi tarvinnut edes katsoa poikaa tuolla tavalla, se suostui ihan heti nimittäin. Mutta olihan Remikan katse ihan mukavaa katseltavaa. "Mennäänkö heti?" Nat kysyi innostuneena ja vihelsi samalla Whitille. Narttukoira asteli kuistilta häntä heiluen, se oli varmaan jo antanut anteeksi. Remikan vastausta kuuntelematta Nat säntäsi ulos Whit perässään. Nat oli aivan liian innoissaan odottamaan. Kai Remika oli tulossa jo heti. Toivottavasti.

/ Poistun ;D Teetkö sä vaikka töpön? (: /